Ronja
 

Fidjin Ronja

16.4.1995 – 20.8.2008

Rotu / Breed: Shetlanninlammaskoira / Shetland Sheepdog

Isä / Sire: FIN MVA Taikarannan Amadeus

Emä / Dam: Pirtelön Blue Kristal

Kasvattaja / Breeder: Marita Veneranta, Noormarkku

Ronja koiranetissä / Ronja in Finnish Kennel Club Database:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN29770/95&R=88

Hoidin ja lenkitin naapurikennelimme shelttejä ja japseja jo alle kouluikäisestä asti. 9-vuotiaana koitti maailman suurin päiväni. Sain ensimmäisen koirani, Ronjan. Ronja oli luonteeltaan hyvin miellyttämisenhaluinen, ahne ja itsepäinen, mutta kaikinpuolin helppo koira. Juuri sellainen, kun ensimmäisen koiran pitäisi olla. Aloitin "koirankoulutusurani" siis jo 9-vuotiaana, katsoen koirakirjoista mallia. Ronja oli nopea oppimaan ja teki mitä vain herkkupalan eteen. Se oppi temput ja perustottelevaisuusliikkeet tuosta vaan.

Rontin kanssa tutustuin näyttelytoimintaan, mutta mätsärit olivat enemmän meidän juttu. Ronjan suuresta koosta johtuen emme virallisissa näyttelyissä EH:ta ("erittäin hyvä") paremmin pärjänneet, mutta mätsäreissä olimme lähes aina BIS-kehässä hyvällä esiintymisellä. Olin mukana myös Lännen Shelttien toiminnassa ja meidät valittiin vuoden aktiivijäseniksi vuonna 2000. Agilityn aloitimme vuonna 1999 ja jatkoimme harrastusta aina Ronjan viimeisiin päiviin asti. Agilityssa Ronja oli varma suorittaja, mutta Ronjan heikkojen kisahermojen takia, en jaksanut hakea viimeistä nousunollaa kakkosiin. Radat olivat lähes aina nollia, mutta aika ei vaan riittänyt. Mahtuu saavutuksiimme silti agilityn nuorten piirimestaruus vuodelta 2002.

Ronja alkoi kuuroutua vuonna 2007, mutta pystyimme silti toki jatkamaan normaalia elämää ja harrastamistakin. Vuoden 2008 elokuussa Ronja halvaantui takapäästään hyvin äkillisesti, mikä johti siihen, ettei muita vaihtoehtoja ollut kuin päästää koiruli vihreämmille laitumille. Vaikeampaa asiasta teki vielä se, että koira oli muuten erittäin virkeä ja täysin järjissään loppuun asti. Mutta rakkaimmastakin ystävästä on joskus luovuttava.

In English

When I was 9 years old I got my first dog, Ronja. It was the biggest day of my life. She came from our neighbour who was breeding shelties by then. Ronja was very eager to please, greedy and stubborn, but a very easy dog. Just like the first dog should be. So I started my "dog training career" already in the age of 9 years old by taking example from the books. Ronja was very quick learning and I managed to teach her some tricks and basis obedience just like that.

With Ronja I familiarized myself in dog shows. Especially match shows were our thing. Because of Ronja's big size, she didn't succeed in the official shows better than "Very good". In the match shows on the other hand we were always in the BIS-ring with her well representance. I was also a member of the "West Shelties" association and I was chosen as an active member of the year 2000. We started agility in the year of 1999 in Pori and did agility until Ronja's last days. She was a very confident completer but because of her poor competition nerves we got often some over time. However we were youth district champions in the year of 2002.

Ronja became deaf in the year of 2007. Despite of that we could continue normal life and even agility. In August of 2008 Ronja became paralyzed very suddenly so we had no other option but to let her go. She was then 13 years old but he fact that she was otherwise very lively and sane made it even harder. But there comes the day when you must let go for your love ones.